Helsingin yliopiston farmasianlaitoksen opiskelija Tiia Loppi, 22, on luistellut lähes koko pienen ikänsä. Vuosi sitten Seinäjoelta opintojen perässä Helsinkiin muuttanut kokenut taitoluistelija kertoo pitkästä suhteestaan lajiin ja siitä, mitä se on hänelle antanut ja millaista on olla aikuisena mukana lajissa, jossa maailmanennätyksiä takovat lapset.
Tiia Lopin taitoluistelutarina alkoi niin kuin monella muullakin; rakkaus lajiin leimahti paikallisen seuran kevätnäytöksessä. Oli vuosi 2002, ja Tiia oli tullut katsomaan äitinsä kanssa Seinäjoen Taitoluistelijoiden Peter Pan -esitystä.
– Sanoin äidille katsomossa, että haluaisin olla tuolla jäällä, Tiia muistelee.
Hän oli tuolloin 4-vuotias. Koska halu aloittaa luistelun harrastaminen ei laantunut kesän aikana, Tiia pääsi syksyllä luistelukouluun. Ja sille tielle hän jäi. Menossa on kahdeksastoista kausi lajin parissa. Tiia kokee uran antaneen hänelle paljon. Meriittilistalla ovat muun muassa loppukilpailupaikat Juniori- ja Seniori-sarjoissa poikkeuksetta kaudesta 2015–2016 alkaen. Kaudella 2017–2018 Senioreiden loppukilpailusta tuli hopeaa. Myös kevään 2020 loppukilpailuun Tiia oli jo ansainnut paikan, kun koronapandemia muutti hänen, niin kuin monen muunkin urheilijan, kevätsuunnitelmat.
Mutta kilpailutuloksetko Tiian ovat saaneet jatkamaan lajia nuoreksi aikuiseksi asti ja vaihtamaan uuteen seuraan, Helsingin Luistelijoihin, vielä yliopisto-opintojenkin alettua? Vastaus on paljon syvällisempi ja monisyisempi.
Kaikki alkaa musiikista
Aivan aluksi Tiia puhuu innostuneesti musiikista ja musiikin tulkinnasta. Tarve tulkita ja puhutella musiikin kautta sai siemenen Tiian ollessa ensimmäisenä Juniori-kautenaan pitkään loukkaantuneena. Kilpailukauden katkeaminen sai pohtimaan lajia uudesta kulmasta.
– Aloin miettiä enemmän eläytymistä. Minua kiehtoo, kuinka paljon erilaisia musiikkeja maailmassa on, ja kuinka monella tavalla niitä voi tulkita, itsekin pianoa ja harmonikkaa soittanut Tiia kertoo.
Hän myös pyrkii tietoisesti vaihtamaan musiikinlajeja voidakseen kokeilla erilaisia tyylejä ja tapoja tulkita niitä. Tällä hetkellä Tiia valitsee kilpailumusiikit niiden sanoman vuoksi, ja häntä puhuttelevat tunnelmaltaan voimakkaat kappaleet, jotka sopivat hänen vauhdikkaaseen luisteluunsa. Kauden kilpailumusiikki lyhytohjelmassa on William Josephin Standing The Storm ja vapaaohjelmassa Naomi Scottin Speechless. Koreografina Tiialla on ollut jo pitkään Seinäjoen Taitoluistelijoissakin valmentanut, nykyään Hämeenlinnassa asuva Anniina Jokinen.
Tiia kertoo seuraavansa omaa tulkinnallista kehittymistään tuomarien antamista komponenttipisteistä, joita ovat luistelutaidon lisäksi muun muassa musiikin tulkinta ja performanssi, mutta myös oma tunne onnistumisesta on tärkeä mittari.
Urheilulliset tavoitteet korkealla
Musiikki, käsillä tekeminen, estetiikka, draama, puvustus, tarinat… Nämä asiat yhdistävät monia taitoluistelua harrastavia. Mutta mitä sanoo Tiia, astuisiko hän estradille taiteilijan vai urheilijan ovesta? Tiia vastaa tarvitsevansa kolmannen oven, taitoluistelijan oman oven. Lajissa yhdistyy niin paljon urheilu ja taide, ettei joko–tai-jakoa hänen mielestään voi tehdä.
Kilpaurheilijana Tiia on tavoitteellinen. Hän panostaa taitoluistelun tekniikan jatkuvaan opetteluun ja arvostaa viikoittaisessa harjoittelussa riittäviä treenimääriä. Piruetit ovat hänelle itselleen luontevimpia, mutta hyppyjen opettelu on lajin kannalta tärkeää ja tarjoaa jatkuvasti kiinnostavaa haastetta. Seniorit-kilpailusarjaan ei vaadita pakollisina elementteinä kolmoishyppyjä toisin kuin SM-senioreiden sarjaan, mutta Tiian treeniohjelmassa ovat kaksoisakselin ohella kaikki kolmoishypyt, joista kolmoissalkov, -tulppi ja -ritti sujuvat parhaiten.
Aikuiseksi varttunut luistelija kokee, ettei kilpailuohjelmaan kannata ottaa liian monta elementtiä, jotka eivät ole kisatilanteessa varmoja, vaikka ne treeneissä hyvin sujuisivatkin. Tiia myös tietää, että hänen ja kymmenen vuotta häntä nuorempien seurakavereiden tilanteessa on eroa. Siinä missä nopeammalla rotaatiolla varustettu kevytrakenteinen 12-vuotias voi hypätä hypyn pienestäkin vauhdista, Tiia hyppää saman hypyn vauhdin avulla ja tarvitsee tilaa sen ottamiseen. Se tarkoittaa, että hän tulee kaatuessaan myös jäähän erilaisella vauhdilla ja voimalla kuin nuoremmat treenikaverinsa.
– Pidän suhteellisen realistisena, että voisin saada kaksoisakselin ja joitakin kolmoishyppyjä puhtaana kilpailussakin. Vanhemmiten olen kuitenkin oppinut, että voin tavoitella myös vähempää kuin mihin pystyisin, Tiia summaa, mutta lisää pienen tauon jälkeen: – Vähän perfektionistin vikaa itsessäni kuitenkin on, joten kyllä tavoitteet ovat koko ajan korkealla.
Yli 20-vuotiaaksi jatkaminen kannattaa
Maailman kärkiluistelijoista Tiia arvostaa pitkän linjan taitajia, jotka ovat ehtineet kypsyä taiteellisen tulkinnan saralla. Hän kokee, että amerikkalaisessa taitoluistelukulttuurissa on onnistuttu yhdistämään korkeatasoinen tekninen osaaminen tulkinnalliseen taitoon, joka paranee luistelijan iän myötä. Hän itse puoltaa ajatusta, että aikuisten arvokisoihin pääsisivät vain täysi-ikäiset luistelijat.
Vaikka Tiian mielestä on ”supermahtavaa” nähdä naapurimaan alaikäisten hyppytaitureiden upeita neloshyppyjä, hän kokee, että hypyt ovat saaneet lajissa turhankin suuren painoarvon ja monia muita kehitysalueita jää keskustelussa hyppyjen varjoon. Hän ei voi myöskään olla pohtimatta, ymmärtävätkö ihmelapset maailmalla itse, mihin vaikeiden hyppyjen harjoittelu kasvuiässä voi fyysisesti johtaa. Kuinka moni jatkaa aikuisikään?
– Ikärajojen nostaminen saattaisi tehdä työstä pitkäjänteisempää, ja luistelijat myös jatkaisivat lajin parissa pidempään, hän miettii.
Lajille tyypillistä myös Suomessa on, että moni taitoluistelua tavoitteellisesti harjoitellut lopettaa lukioiässä. Tiian arvion mukaan hänen kanssaan suurin piirtein samaan aikaan Seinäjoella aloittaneista vain yksi luistelija hänen lisäkseen kilpailee yhä. Tiian oman kokemuksen mukaan lajin jatkamisesta yli 20-vuotiaaksi on vain etua luistelijalle itselleen. Pitkä ura parantaa tulkintaa ja esityksen laatua. Aikuiseksi varttuessaan luistelija ehtii ymmärtää, mitä haluaa tuoda jäällä esiin. Ikä myös lisää itsetuntemusta ja tietoa siitä, missä omat rajat menevät. Iän myötä tulee myös lisää itseluottamusta tavoitella itse asetettuja tavoitteita.
Taitoluistelusta tapa elää
Tiia sanoo elävänsä hetkessä ja luistelevansa niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Tällä hetkellä opintojen yhdistäminen ja treenaaminen uudessa, nyt jo tutuksi tulleessa seurassa sujuvat hienosti.
Tulevaisuudessa valmennustyö kiinnostaa. Tiia on suorittanut 1. tason valmentajakoulutuksen ja toiminut jo valmentajanakin Seinäjoella luistelun ohella. Tällä hetkellä yliopisto-opinnot ja oma treenaaminen, samoin kuin Helsingin jäähallien välillä sukkulointi, vievät kuitenkin niin paljon aikaa, ettei valmentaminen kaiken ohessa ole mahdollista. Myös teknisen kontrollerin ja tuomarin tehtävät kutkuttavat, mutta suunnitelmia kouluttautumisesta ei Tiialla vielä ole. Mahdollisuuksia on monia. Yksi asia on kuitenkin varma:
– Luistelusta on tullut elämätapa, joka pysyy varmasti mukana tulevaisuudessakin.
Kuka?
Tiia Loppi
Seura: Helsingin Luistelijat vuodesta 2019
Ryhmä 1:n Luistelijan ääni -edustaja
Kilpailusarja: Seniorit
Pst! Jos Seniorit-sarjan taitoluistelukisat eivät ole vielä tuttuja, niin toivon mukaan tämän artikkelin luettuasi innostut lähtemään yleisöksi ja nauttimaan aikuisikään ehtineiden kilpaurheilijoiden taiteellisista ja urheilullisista näytöistä.